Niin. Tätä minä pohdin tänä aamuna, kun meikkasin vessassa ennen yliopistolle lähtöä. Vastaus otsikon kysymykseen on: Varmasti voi! Mutta täytyy olla hitsin hyvät geenit ja vankka itseluottamus. Myös rusketus auttanee asiaan. Mutta voiko Suomen talvessa näyttää oikeasti hyvältä luomuna, kun viima ja märkyys ovat piesseet kasvoiltasi viimeisetkin värin rippeet? Omalla kohdallani ainakin epäilen tätä vahvasti. Näyttäisin vain aneemiselta ja saisin vain kuulla kommentteja siitä miten näytän väsyneeltä tai kysymyksiä siitä onko minulla krapula? (vaikka en edes juo alkoholia.)

Meikatessani pohdin myös hiusten värjäämisen lopettamista. Olen siinä nykyään aika laiska, joten oman värin kasvattaminen ei ehkä olisi niin kovin radikaalia. En loppujen lopuksi kuluta meikkeihinkään vuodessa kovin paljoa, mutta ripsiväri on kyllä pakko olla. Riittääkö tämän päivän ylpeilyn aiheeksi se, että sain vaihdettua kalliin Kanebon ripsarini sentään halvempaan? (ja pakko myöntää myös huonolaatuisempaan). Olen kuitenkin valmis kestämään päivän mittaan hieman alaluomille varisevan ripsivärin kuin täydellisen ei mitään. Olihan se sentään kympin halvempi kuin se kallis, mutta niin ihanan kestävä edeltäjänsä. Mikä on siis tämän päivän hyvä tekoni tai päätös, joka auttaa minua kuluttamaan vähemmän ja karsimaan elämäsätni turhia asioita pois? Riittääkö tälle päivälle tieto siitä, että säästin sentään sen kympin siinä ripsarissa vai pitäisikö oikeasti ihan virallisesti nyt päättää, että en enää värjää hiuksiani. Jään pohtimaan asiaa.

Mutta eilen sentään aloin jälleen lajitella roskani oikein kunnolla. Nyt meidän lavuaarin alla kaapissa nököttää nätisti laatikot niin bio,- nestekartonki,- paperi-, lasi ja sekajäte laatikot. Ja säilykkeitä meille ei juurikaan käytetä, mutta jos niitä tulee niin yritän nekin laittaa omaan lokeroonsa ja kiikuttaa sinne minne pitääkin enkä vain survo kaikkea samaan pussiin. Jee. Edes jotain konkreettista on tapahtunut.

Yöllisestä hampaiden narskuttelusta ja korvien soimisestahan tämä kaikki lähti. Olin stressaantunut. Tutustuessa mieheeni hän aina sanoi olevansa perfektionisti ja minä totesin tähän, että minulla ei ainakaan ole sitä ongelmaa. En tiedä johtuuko voimavaroja syövä tunnollisuus työstä vai piileekö taustalla vielä jotain suurempaakin, mutta tunnollisuus ja huono paineensietokyky minut tähän jamaan ajoivat. Vaikka periaatteessahan minä voin hyvin! Lukekaapa Kaarina Davisin Rankka kutsumus ja miettikää sitä. Kirja on sairaanhoitajan päiväkirja, joka sai tarpeekseen ja muutti maalle mummon mökkiin asumaan. Ihan mieletöntä! <3

Kävin tosiaan tänään siellä korvalääkärissä ja päädyin kuulemaan ihmisen perimmäisestä tarkoituksesta - lisääntymisestä. Hämmentävää. En tiedä miten aiha varsinaisesti liittyy korvien soimiseen. Joka tapauksessa lisääntymisen lisäksi lääkäri myös puhui levon, liikunnan ja ajanhallinnan merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Kyllähän minä tuon jo tiesin, tuo on jo täyttä asiaa.  Kuitenkin, kun kysyin miten sitä aikaa konkreettisesti järjetetään itselle lisää minulle kirjoitti in unilääkkeen resepti. Miten arjen kiireiden keskellä järjestetään enemmän aikaa, kun elämässä vainon asioita jotka on pakko tehdä tiettyyn päivään mennessä? Ehkäpä se vastaus todella on maalle muuttaminen. Näitä oravan pyörästä hyppääjiä tuntuu usein kuitenkin yhdistävän yksi asia - he ovat lapsettomia. Miten eletään omavaraistaloudessa ja kulutetaan kuussa vain 200 euroa, jos perheessä on lapsia?

Kuva on Kaptensgårdenista, Nauvosta. Paikka missä olisi ihana asua.